- jaguars, miehet

37-vuotiaan rookien tarina

Jaguarsin Jussi Liimatainen on huikea esimerkki siitä, että taistelutahdolla ja periksiantamattomuudella voi saavuttaa paljon vielä vanhemmallakin iällä.

– Oltiin Jo Tatun Tuominen kanssa muutama vuosi pelattu käsipalloa Jaguaarien siipien suojassa olleessa Puuman Metsästäjissä. Jenkkifutareita oli käynnyt silloin tällöin kokeilemassa lajia. Havun Marko ja Aumon Satu pelasivat PuMessa pidemmän aikaa ja molemmat näyttivät esimerkillään, että jefutyypit pärjää käsipallossa niin pitää sitä mennä kokeileen miten käsipalloilija pärjää jenkkifutuksessa. Tatu oli aloittanut jo harrastuksen syksyllä ja itse menin sitten talvella eka kerran kokeilemaan lajia, nyt 41-vuotias Liimatainen kertoo.

Aiemmin Liimatanen oli harrastanut käsipallon lisäksi kaukalopalloa, kiekkoa, salibandya ja jalkapalloa. Monesta lajista oli kokemusta myös maalivahdin tontilta, joten ennakkoon arveltiin että pelipaikka saattaisi löytyä laitahyökkääjän tai puolustuksen takakentän tontilta. Silloinen päävalmentaja Mikko Sammal kuitenkin näki, että parhaat mahdollisuudet saada peliaikaa löytyvät puolustuksen linjasta ja että hänen taistelutahtonsa sopisi hyvin tuolle paikalle vaikka 180 senttiä ja 85 kiloa eivät ole aivan optimaaliset raamit linjapelipaikkojen mähinöihin. Jyväskylälle tyypilliseen tapaan puolustuksen linjamiehille opetettiin myös hyökkäyksen linjan perusteet.

-Ensimmäisiin treeneihin lähdin avoimin mielin. Lajissa kiehtoi ja kiehtoo vieläkin rehellinen kontakti. Toinen suuri asia on varsinkin tuoreelle pelaajalle, että pelin ymmärrys kehittyy päivittäin, samoin tekniikka, Liimatainen kertoo.

Liimatainen hyökkäyksen linjassa viime kaudella. Kuva: Hilarious Hobbit

Tulokaskauden jälkeen Liimatainen on tehnyt lujasti töitä myös offseasonilla. Lihasmassaa on tullut ennemän kuin ikää. Myös tekniikka on kehittynyt ja Liimatainen on valmentajalle varsin hyvä väline, jonka voi heittää sekä hyökkäyksen että puolustuksen linjaan luottaen, että mies taistelee täysillä jokaisen downin. Lisäksi Jussi on hyödyntänyt mahdollisuutta pelata kehitysjoukkue Piratesissa ja hakenut sitä kautta valmiutta pelata myös tukimiehen ja fullbackin tonteilla. Edustusjoukkueen sisäisessä äänestyksessä Liimatainen valittin viime vuonna joukkueen MVP:ksi, eli arvokkaimmaksi pelaajaksi.

-Treenejä odottaa innolla ja jos ei työmatkojen tai sairastelun takia pysty osallistumaan treeneihin niin on todella kurja fiilis. Yritän osaltani olla parempi kuin edellisellä kaudella ja tuoda lajia paremmin ihmisten tietoisuuteen ja sitä kautta uusia harrastajia lajille, Liimatainen kertoo myös pelikentän ulkopuolisesta tavoitteesta.

-Jenkkfutis on monipuolinen urheilulaji, jossa ei tarvitse kaihtaa kontaktia ja jonka kautta saa paljon uusia kavereita ja elämyksiä. Muistoja on saanut paljon. Ehkä herkimmäksi vetää joukkueen tekemä MVP-valinta viime syksyltä.

Entä mitä Liimatainen sanoisi nyt neuvoksi neljä vuotta sitten ensimmäisiin treeneihin valmistautuneelle 37-vuotiaalle nuorukaiselle?

-Vedä täysillä!

– Kivassa porukassa on kiva harrastaa. Voittaminen on aina kivaa, mutta jos hävitään, siitäkin selviää kun tietää, että isolla sydämmellä taisteltiin ja tehtiin kaverin ja joukkueen puolesta kaikki mitä pystyttiin.

Artikkelin kuva: Hilarious Hobbit