- jaguars, naiset, Rookie-tarinat

Rookien tarina – Vilma Pietilä

Miten tutustuit jenkkifutikseen ja päätit lähteä mukaan?

Jenkkifutikseen tutustuin alunperin poikaystäväni kautta. Hän on ollut paljon lajin kanssa tekemisissä ja sain kuulla, kuinka paljon jenkkifutista harrastetaan Suomessa ja kuinka naisillekin löytyy joukkueita, vaikka yleisesti lajin näkyvyys Suomen mediassa rajoittuukin lähinnä vuosittaisen Super Bowlin satunnaisiin uutisiin. 

Muutettuani Jyväskylään opintojen perässä, näin yliopistolla mainoksen Jaguarsin naisten kokeilupäivistä, jotka olivat harmillisesti kuitenkin jo menneet. Lajin aloittaminen kiinnosti tosi paljon, mutta aluksi uskallus ei meinannut riittää lähteä mukaan. Koin, että en ole mitenkään urheilullinen ja että en voisi olla hyvä. Poikakaveri ja ystävät kuitenkin rohkaisivat menemään edes kokeilemaan. Opintojen toisena vuonna päätin laittaa Jaguarsiin viestiä ja näin jälkikäteen olen tosi iloinen siitä, että uskalsin. 

Millaista oli tulla mukaan treeneihin? Mikä fiilis jäi uuden lajin aloittamisesta?

Olin yhteydessä Jaguarsin naisten yhteyshenkilöön Maiju Lonkaan ja jo siitä tuli hyvä fiilis. Treeneihin oli tosi helppo tulla, vaikka koin olevani epämukavuusalueellani, kun en tuntenut ketään entuudestaan. 

Tulin ensimmäisellä kerralla salitreeneihin ja se jännitti tosi paljon, sillä en ollut koskaan varsinaisesti treenannut kuntosalilla. Kuitenkin koko joukkue otti mut vastaan ihan mahtavasti alusta asti tsempaten ja kannustaen. Mieleen jäi ensimmäisistä treeneistä etenkin porukan iloisuus ja puheliaisuus, mutta silti kunnon tekemisen meininki.

Myös valmennus on meillä ihan huikeeta. Parhaiten on tullut tutustuttua Lasse-Matti Niemiseen ja hänen kanssaan on tullut tehtyä paljon töitä, sillä hän toimii meillä sekä fysiikkavalmentajana että mun pelipaikan eli, linjan valmentajana. Kokonaisuudessaan tuli siis hyvä fiilis joukkueesta ja valmennuksesta alusta alkaen. 

Mikä on parasta omassa pelipaikassa?

Kun pohdin lajin aloittamista, ei mulla ollut kauheesti käsitystä eri pelipaikoista. Tiesin, että lajissa on ainakin pelinrakentaja, mutta en kauheasti muuta. Poikaystäväni veikkasi, että pelaisin linjassa joko hyökkäyksen tai puolustuksen puolella. Linjaan päädyinkin ja heti alussa kun mut laitettiin guardin paikalle, se tuntui tosi oikealta ja se tunne on vaan vahvistunut offseasonin ja kauden aikana. 

Parasta omassa pelipaikassa on se, että ei tarvitse olla yksin, vaan siinä on kaverit aina vieressä tukena ja turvana. Myös se, kun oppi pitämään blockeja ja huomasi oikeasti pärjäävänsä omalla paikalla, niin siitä tuleva hyvä fiilis on ihan parasta.

Kuva: Ukko Juntunen

Miltä ensimmäinen kausi tuntui?

Kun kausi alkoi lähenemään, kasvoi myös jännitys. Tuli treenattua tosi paljon ja tuntui hyvältä päästä treenirytmiin, vaikka mulla ei olekaan aikaisempaa urheilutaustaa.

Eka peli jännitti niin paljon, että en edes oikein muista siitä mitään. Kun seisoin kentällä ensimmäisessä kickoffin palautuksessa, pelkäsin pyörtyväni ja että jalat ei kanna. Kun potku lähti, meni varmaan 3 sekuntia, ennen kuin sain jalat tottelemaan. Muistan vain seuranneeni pelissä missä centterimme Anne on ja siitä tiesin, missä mun piti itse olla. Annen rauhallisuudesta ja vankasta kokemuksesta sainkin turvaa kauden kaikissa peleissä. 

Kaudella itselle tuli paljon epäonnistumisia, mutta kehityin myös paljon. Joka pelin jälkeen oli olo, että tää on se mitä haluan tehdä. Viimeisessä pelissä olin jopa jo tosi tyytyväinen omaan tekemiseeni. Kauden aikana ajatukset kävivät välillä jo tulevassa ja nyt käynnissä olevassa offseasonissa, sillä tiesin, että kun sen treenaan täysiä, oon ens kesänä jo paljon parempi. 

Mikä oli parasta kuluneessa kaudessa?

Parasta oli, kun oppi miten peli toimii käytännössä ja kentällä huomasi, että offseasonin treenaamisesta on selkeästi ollut paljon hyötyä. 

Jenkkifutis on opettanu armollisuutta itseäni kohtaan ja oon tajunnut, että heti aloittaessa ei tarvitse olla kaikessa hyvä. Lasse-Matin sanoin: tarvitaan 10 000 toistoa kaikessa, ennen kun voi olla edes kohtalainen. 

Vuoden aikana oon huomannu että jenkkifutis on laji, joka sopii kaikille. Jokaiselle löytyy paikka, olit sitten minkä näköinen tai kokoinen tai olit aikaisemmin harrastanu mitä tahansa tai et yhtään mitään. 

Jaguarsin porukassa on ihan mahtava yhteishenki ja on parasta olla osa sitä. Lajin parhaita puolia on se, että sen voi aloittaa myös aikuisena. Muutettuani uudelle paikkakunnalle tuli olo, että haluan jonkun uuden harrastuksen ja jenkkifutis oli mulle oikea valinta. 

Kuva: Fotokuutti

Jaguars järjestää jenkkifutiksen kokeilupäivät naisille ja tytöille 7.-9.9. Palokan tekonurmella. Tule rohkeasti mukaan kokeilemaan lajia!

Lisätietoa Facebook-tapahtumassa:

https://www.facebook.com/events/558602235266226?ref=newsfeed