Jaguarsin miesten aloittavana sentterinä nähdään tulevana kesänä erittäin todennäköisesti Tatu Tuominen. Myös hän on aloittanut jenkkifutiksen varttuneemmalla iällä.
-Ikää taisi olla 28-vuotta, kun tiedustelin miten pääsee kokeilemaan. Harrastin silloin käsipalloa ja käsiskausi osui aina talviaikaan joten kesäksi piti keksiä jotain tekemistä. Koska PuMe oli Jaguaarien alainen käsipallojaosto ajattelin, että seuran sisällähän se on helppo luovia lajien välillä. Molemmat ovat fyysisiä ja nopeatempoisia joukkuelajeja, joten alkujännityksen hälvettyä jenkkifutiksen aloitus oli aika helppo valinta.
Aikaisemmin Tuomiselle oli kertynyt lajirepertuaariin käsipallon lisäksi myös telinevoimistelua, uintia, jalkapalloa ja painia. Ennen ensimmäisiä treenejä jännitystä oli silti ilmassa.
-Ajattelin, että nauraakohan ne mut pihalle täältä? Pärjääköhän tällänen puutarhatonttu täällä? Minkähän pelipaikan mä saan? Jännitti.
Ensimmäisen kauden aikana Jaguaarit pelasi korkeammalla sarjatasolla ykkösdivisioonassa, jolloin tulokkaiden peliaika jäi helpommin nykyistä vähäisemmäksi. Jenkkifutis koukutti Tuomista tästä huolimatta.
-Aluksi jenkkifutiksessa koukutti perusmähinä ja kamppailutilanteet, itsensä ylittäminen ja se kun huomaa oppineensa jotain, joka auttaa pärjäämään siellä kentällä muiden kanssa. Tätä lajia on pelattava isolla sydämmellä, enkä mä muissa lajeissa ole kokenut yhtä kovaa joukkuehenkeä, kaverin auttamista ja toisen kannustamista kentällä ja sen ulkopuolella. Se hetki kun oot muiden linjamiesten kanssa paikallanne ja odotatte snäppikutsua ja sit kun kaikki osuu nappiin: snäppi, blokit, juostut kuvat, se on aina mahtava fiilis!
Viime kesän kakkosdivisioonassa Tuominen oli jo Jaguaarien aloittava sentteri, eli keskimmäinen hyökkäyksen linjamies. Hän pokkasi myös joukkueen parhaan linjamiehen palkinnon.
-Parasta on ollut se kun tehty työ palkitaan ja pääsin ekojen kausien jälkeen aloittavaan hyökkäyksen kokoonpanoon. Muistissa on myös viime kauden lopun tiukat ottelut Mikkelin kanssa, toinen voitettiin toinen hävittiin, en tiedä mistä muualta voi jätkäporukalla saada niin paljon tunteiden vuoristorataa housut jalassa.
-Mitä enemmän lajiin pääsee sisälle, rupeaa kiinnostamaan ne taktiset pienet nyanssit ja kuinka pienistä asioista se on välillä kiinni, joilla on mahdollista kääntää peli itselleen joko voittoon tai sitten ottaa kunnon tukkapölly. Esimerkiksi hyvän momentumin kurahtaminen yhteen möhlättyyn snäppiin (aloitussyöttö) ja maalin jäätyä vain jaardien päähän.
Tuleva kausi on Tuomiselle neljäs jenkkifutiksen parissa. Mitkä ovat tavoitteet?
Tavoitteet on kehittyä pelaajana niin pitkälle kun potentiaali antaa myöten ja saada pelattua tätä mahtavaa lajia mahdollisimman pitkään Jyväskylässä. Omalla panoksella nostaa Jyväskylän jefukulttuuria ja sen näkyvyyttä.
Onko ensimmäisiä treenejä edeltävä fiilis muuttunut?
-Ei niin millään tavalla. No ei, rennosti paikan päälle hikoilemaan hyvässä porukassa. Edelleen reeneistä löytyy kovempia jätkiä, jotka mua kyykyttää mutta se vaan lisää taisteluhalua itsellä.
Mitä sanoisit sille Tatu Tuomiselle, joka jännitti ennen ensimmäsiä treenejään?
-Arkailu pois, jokainen on alottanu jostain. Täysillä loppuun asti.
-Sillä ei ole mitään väliä ootko iso, pieni, hento vai vähän jykevämpirakenteinen. Kaikille löytyy pelipaikka joukkueesta. Ja jos kunto tai jaksaminen epäilyttää, ei sekään haittaa, se nousee yllättävän salakavalasti kun on mahtava porukka kenen kanssa reenata. Eikä tarvii ostaa usean sadan euron varusteita, jos ei homma nappaiskaan, pientä panttia vastaan saat multa lainakamppeet joilla pääsee kyllä lajiin sisälle, myös seuran varustevastaavana toimiva Tuominen kertoo.
-Tää on erittäin koukuttavaa. Jää muistoja, saa hyviä ystäviä ja tää on aivan mahtava laji!
