Kaikki, jopa Jaguarsin toisen polven jenkkifutari Akseli Syrjänen on aloittanut jenkkifutiksen joskus.
-Aloitin jenkkifutiksen 12 vuotiaana, isä (Rangersissa pelannut Pekka Syrjänen) vei katsomaan pelejä ja veli alkoi harrastamaan, jota kautta aloin kiinnostumaan. Treenasin paljon kotona veljen kanssa ennen ekoihin virallisiin treeneihin menoa, joten tiesin joperusasioita. Ennen jenkkifutista oiln harrastanut pesäpalloa 2 vuotta ja potkupalloa 6 vuotta.
Ennen ensimmäisiä treenejä?
– En paljoa jännittänyt koska olin jo treenannut veljeni kanssa, ja isäni kehui minua hyväksi, mutta pelkäsin silti, että jään kasan alle tai että minut ajetaan p*sk*ksi.
Treenien ja matsien jälkeen pelot jäivät kuitenkin taakse.
-Nykyään olen innoissani mennessä treeneihin ja jätän kaikki muut asiat toissijaisiksi. Jefu on fyysinen ja menttaalinen laji. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja peli ei ole koskaan menetetty ennen kuin tuomari viheltää pilliin. Adrenaliinin virtaus! Se tunne pitää mut elossa! Kaikki strategiset kuviot ja jenkkifutis on selkeästi kasvattanut minua ja joskus on kiva päästä purkamaan paineita fyysisesti aivain laillisesti.
Mitä sanoisit ensi treenejä pohtivalle Akselille tai jenkkifutiksen aloittamista nyt pohtivalle?
-Nosta se pää p*rs**stä ja katso ylöspäin. Turhaan pelkäät, jos et kokeile.
– Laji sopii kaiken kokoisille ja ikäisille! Ei tarvitse aiempaa urheilutaustaa vaikkakin siitä on hyötyä. Vaikka olisit heikompi, pienempi, voit voittaa tilanteen kuin tilanteen, jos tekniikkasi on parempi. Jenkkifutis on täynnä 1 vs 1 -pelitilanteita, joissa käydään fyysistä sekä mentaalista taistoa koko ajan!
